sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Originalisti

Yhdysvaltain korkein oikeus nousi tänään uutisotsikkoihin, kun sen pitkäaikaisin jäsen Anthony Scalia menehtyi yllättäen. Hänen tullaan muistamaan hyvänä kynäilijänä , konservatiivisena tuomarina ja originalistina. Tässä kirjoituksessa valotetaan tuota viimeistä termiä muutamalla sanalla.

Yhdeksästä tuomarista koostuva Yhdysvaltain korkein oikeus ("Supreme Court of the United States" eli SCOTUS) on aina iso uutinen. Se käyttää ehkäpä merkittävintä ja pitkävaikutteisinta valtaa maassa: Korkein oikeus on perustuslaillinen tuomioistuin. Periaatteessa kaikki lait voivat olla perustuslain vastaisia, ne voidaan kiistää ja lain voimassaolon päättää viimekädessä korkein oikeus.

Koska tuomarit nimitetään virkaansa loppuelämäkseen, on uusien tuomarien nimittäminen harvinaista ja kyseessä on aina tärkeä tapahtuma. Tällä kertaa on odotettavissa pitkä, piinallinen ja draamantäytteinen näytelmä seuraavasta tuomarista. 

Yhdysvaltain korkein oikeus on keskellä vuosisataista kiistaa luonnollisista oikeuksista ja niiden valvonnasta. Anthony Scalia on ollut eräs kiistan kärkkäimpiä kommentaattoreita. Tiivistetysti hänen mukaansa Yhdysvaltojen lait säätää kongressi. Mikäli yhteiskunta keksii uuden oikeuden, se säätää siitä kirjallisen lain, joka laitetaan lakikirjoihin. Hän on mielipiteensä kanssa vähemmistössä. Yhdysvaltain korkein oikeus toimii tietynlaisena viisaitten neuvostona, joka vahtii lainsäätämistä, sekä vahvistaa uusia oikeuksia sitä mukaan, kun niitä löydetään. Käytännössä siis nämä oikeudet ovat luonnollisia eli niiden oikeutus ei perustu kirjoitettuun lakiin.

Yhdysvallat on kuitenkin perustettu ajatukselle luonnollisista oikeuksista. "We hold these truths to be self-evident, that all men are created equal, that they are endowed by their Creator with certain unalienable Rights, that among these are Life, Liberty and the pursuit of Happiness.", sanoo Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus. Luonnollisia oikeuksia voi tuskin paremmin määritellä.

Vallalla olevan tulkinnan mukaan myös perustuslakiin on kirjailu ajatus luonnollista oikeuksista 3, joita korkeimman oikeuden tulee valvoa. Originalistina Anthony Scalia on ollut tämän tulkinnan kanssa eri mieltä. Hänen mukaansa perustuslaissa ei sanota mitään luonnollisten oikeuksien kaltaista vaan lait on tulkittava suppeammin. Lait tarkoittavat sitä mitä laissa on kirjoitettu eikä tulkintaa voida laajentaa jälkikäteen. Tätä myöten originalistien vastustajat uskovat niin sanottuun elävään perustuslakiin ("living constitution"), jolla viitataan siihen, että yhteiskunta voi löytää uusia oikeuksia, jotka korkein oikeus omilla päätöksillään vahvistaa. Originalistit ovat eri mieltä elävän perustuslain kanssa. Heidän mukaansta uusia oikeuksia muutetaan yhteiskunnan normiksi siten, että niistä säädetään uusi laki.

Perustelujen luonnetta voi arvioida tutkailemalla esim. Roe v. Wade -päätöstä 4. Päätöksen lopputulema on, että naisella on oikeus aborttiin, jota ei voi lailla kieltää. Korkeimman oikeuden mukaan eräs ihmisen perusoikeus on oikeus yksityisyyteen. Raskaus on yksityisasia, joten myös sen keskeyttäminen on yksityisasia. Vastaavalla tavalla korkein oikeus löysi oikeuden samaa sukupuolta olevien avioliittoon Obergefell v. Hodges -päätöksessä 5. Päätöksessä todetaan korkeimman oikeuden rooli selkeästi:
The nature of injustice is that we may not always see it in our own times. The generations that wrote and ratified the [Constitution] did not presume to know the extent of freedom in all of its dimensions, and so they entrusted to future generations a charter protecting the right of all persons to enjoy liberty as we learn its meaning. When new insight reveals discord between the Constitution’s central protections and a received legal stricture, a claim to liberty must be addressed.
Tätä oppiriitaa vasten on ehkä hieman helpompi ymmärtää, minkä takia korkeimman oikeuden tuomarien nimittämisestä tullaan käymään kiivas riita. Kyseessä on päätös siitä, kuka näitä oikeuksia loppu kädessä löytää seuraavat vuosikymmenet.

1. Anthony Scalia oli lahjakas kirjoittaja, jonka teräviä mietelmiä odotettiin joka vuosi siihen aikaan vuodesta, kun korkein oikeus julkaisi päätöksensä. Ainakin blogin isäntä on lukenut niitä pelkästään kirjoitusten viihdearvon vuoksi. Näistä voisi vaikkapa nostaa yhden eriävän mielipiteen. Korkeimpaan oikeuteen oli tullut tapaus, jossa vammautunut golf-pelaaja vaati oikeutta osallistua sähkökäyttöisellä kärryllä PGA Golf-kilpailuun, jonka säännöissä kiellettiin erilaisten kulkuneuvojen käyttäminen. Korkein oikeus päätti, että moinen sääntö on syrjivä ja että PGA Golfin on muutettava sääntöjään. Eriävässä mielipiteessään Scalia piikittelee muita tuomareita mm. seuraavasti:
If one assumes, however, that the PGA TOUR has some legal obligation to play classic, Platonic golf–and if one assumes the correctness of all the other wrong turns the Court has made to get to this point–then we Justices must confront what is indeed an awesome responsibility. It has been rendered the solemn duty of the Supreme Court of the United States, laid upon it by Congress in pursuance of the Federal Government’s power “[t]o regulate Commerce with foreign Nations, and among the several States,” U.S. Const., Art. I, §8, cl. 3, to decide What Is Golf. I am sure that the Framers of the Constitution, aware of the 1457 edict of King James II of Scotland prohibiting golf because it interfered with the practice of archery, fully expected that sooner or later the paths of golf and government, the law and the links, would once again cross, and that the judges of this august Court would some day have to wrestle with that age-old jurisprudential question, for which their years of study in the law have so well prepared them: Is someone riding around a golf course from shot to shot really a golfer? The answer, we learn, is yes. The Court ultimately concludes, and it will henceforth be the Law of the Land, that walking is not a “fundamental” aspect of golf.
https://www.law.cornell.edu/supct/html/00-24.ZD.html

2. Anthony Scalian ruumis ei ole edes kirjaimellisesti kerennyt kylmetä, kun on alkanut kiivas keskustelu siitä millä tavalla uusi tuomari nimitetään. Olisi voinut kuvitella, että keskustelu olisi keskittynyt siihen, kuka virkaan nimitetään, mutta nyt keskustellaan siitä, kuka nimittää uuden tuomarin. Periaatteessa tuomarit nimittää presidentti, mutta senaatin tulee hyväksyä presidentin nimittämä ehdokas. Senaatilla on mahdollisuus viivytellä mielipiteensä antamista erilaisilla toimintatapoihin perustuvilla tempuilla. Republikaanien kontrolloiman senaatin puheenjohtaja Mitch McConnell ilmoittikin, että on parempi, että seuraava presidentti nimittää uuden tuomarin.
On siis odotettavissa melkoisen pitkä riita siitä, kenestä tulee seuraava korkeimman oikeuden jäsen. Vertailun vuoksi tähän mennessä pisin nimitysprosessi on kestänyt 125 päivää. Kyseessä on vuonna 1916 nimitetty Louis Brandeis. Hänen vastustuksensa perustui persoonaan. Brandeis oli ilmeisesti polarisoiva persoona. "A militant crusader for social justice". Erona tähän nykyiseen tilanteeseen on se, että senaattorit vastustavat nimitystä jo ennen kuin tietävät kenet Obama aikoo nimittää virkaan.
Huffington Post tietää kertoa, että Sri Srinivasan olisi tällä hetkellä todennäköisin ehdokas, mikäli Obama saa tahtonsa läpi. Huffington Postin artikkeli on muutenkin napakka katsaus tilanteeseen.

3. Oleelliset kohdat ovat 5. lisäys ja 14. lisäys. Näissä lausutaan ääneen n.s. "due process" eli sen että kaikkien lakien on oltava "oikeusturvan mukaisia". Korkein oikeus tulkitsee "oikeusturvaa" laajasti.
https://en.wikipedia.org/wiki/Fifth_Amendment_to_the_United_States_Constitution
https://en.wikipedia.org/wiki/Fourteenth_Amendment_to_the_United_States_Constitution

4. Roe v. Wade on yksi kuuluisimmista oikeustapauksista ja sen perusteluihin voi tutustua itse lähteessä. https://www.law.cornell.edu/supremecourt/text/410/113 Myös Wikipedia-artikkeli on hyvä: https://en.wikipedia.org/wiki/Roe_v._Wade

5. Obergefell v. Hodges https://www.law.cornell.edu/supremecourt/text/14-556

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti